Keski-ikäinen nainen, mummokin jo viidelle lapsenlapselle ja ajatukset pyörivät nukkekodissa. Luulin jo päässeeni hullutuksesta, kun se taas kerran iski päälle ja nyt lujasti. Nyt täytyy saada uusi nukkekoti.

Vanha on annettu pois, mutta tavarat on pahvilaatikoissa kellarin nurkassa. Sääli, kaikkea pientä ja kaunista lojuu pölyisessä kopperossa eikä kukaan näe niitä! Ne pitää saada esille ja pian. Mielummin heti eikä huomispäivänä.

Niinpä olen selaillut netissä osotteita ja liikkeitä ja käynyt lävitse ihania nukketaloja ja löytyyhän niitä. Eri kokoisia ja näköisiä ja varsinkin eri hintaisia. Miksi mieleni tekee aina kalleinta? Sitä en kuitenkaan raaski hankkia, joten tyydyn seuraavaksi mieleiseeni ja harkitsen yhden kerrallaan. Lopuksi jää sitten se jota ajattelen ja mietin.

Tarvitsen paljon huoneita. Entinen nukketalo oli itse rakennettu ja suuri. Exän kanssa sitä rakennettiin yhdessä ja viimein lapsenlapset saivat tyhjän talon omiin leikkeihinsä. Tavaraa on huoneisiin paljon ja haluaisin ne kaikki esille taas monen vuoden tauon jälkeen. Haluan samat nuket?! Vai uusinko ne? Onko nukeilla persoona, joista on vaikea luopua? Tekisinkö kokonaan uudet uudesta materiaalista? Aikaisemmat ovat paperimassasta ja kovasti kuluneet ja kolhiintuneet. Nukkemaailmastani näyttää koituvan ongelmia ennenkuin olen edes talon saanut hankittua ja kasaan.

Niinpä siellä sitten asustaa joukko erilaisia henkilöitymiä, jolle on vuosien mittaa alkanut muodostua oma persoona....Onko hulluus pahakin, kun alkaa keksiä elämää nukeille.....

Huom.Tämä on aikuisten nukketalo ja lapset saavat vain katsoa kaukaa ja haaveilla, kunnes ovat itse aikuisia ja pääsevät leikkiin mukaan.