Tartuin vihdoin toimeen ja aloitin nukketalon maalaamisen. Pohjamaali on vedetty ja nyt olisi sitten varsinaisen pinnan maalaus vuorossa. Pari päivää tuota pohjamaalia olen maalaillut ja kuivatellut ympäri asuntoa. Aloittaminen oli se vaikein homma. En millään mukamas löytänyt oikeaa aikaa ja paikkaa mistä aloittaa. Itseasiassa ainoa paikka missä voin maalata on keittiön pöytä. Maalaaminen voi tapahtua vasta sitten kun olen syönyt ja tiedän, ettei pöytää tarvitse enää sinä iltana käyttää.

Iltaisin siis olen nyt sutinut tuota liuotinpohjaista valkoista pohjamaalia ja pää on ollut hetken aikaa hiukan pökkyrässä. Eilen koetin maalausten jälkeen hiukan tuuletella parvekkeen oven kautta, mutta ensimmäinen tuulenpuuska lennätti koivun siemenet ja pelargonian lehdet vasta maalatulle levylle. Jouduin pinsetillä nyppimään roskat pois ja onneksi sain ne heti puhdistettua.

Talo on nyt levällään ympäri asuntoa eikä tietoa ole koska maalaukset ovat valmiita. Välillä ne kuitenkin on koottava pois tieltä, että saan imuroitua ja siivottua. Aikamoista palapeliähän tämän nukketalon kokoaminen tulee olemaan ja vie aikaa melko pitkään ennenkuin saan sen kokoon. Onneksi ei ole kiirettä saada sitä valmiiksi. Puolet ilosta on tuossa alkukokoamisessa ja maalauksissa.

Hiukan mietityttää tapettien laitto. En ole aivan varma lattioiden ja sivuseinien paikoista ja siksipä luulen, että taloa täytyy hiukan koota tässä välissä ikäänkuin malliksi missä mennään. Harmin aihetta toi sekin, että innoissani ja tarkemmin ajattelematta, maalasin etuseinien sisäpuoletkin. Jälkeenpäin tuli mieleen, että ne olisi voinut hyvin jättää maalaamatta ja antaa olla puun värisenä. No, nyt taloni etuseinien sisäpuoli on valkoinen eikä sille mahda enää mitään. Onneksi tuo valkoinen ei mikään kovin hankala väri ole sisustaa.

Kaivelin myös kaappejani ja koetin löytää vanhoja nukkejani, mutta en vain muista minne ne olen jemmannut. Olisin halunnut mallinuken esille, koska olen ostanut erilaista massaa uusien nukkien tekoa varten. Yhden nuken löysin. Ihan ensimmäisiä, joita olen joskus tehnyt. Nukke on noin 13 cm pitkä, hiukan tanakka ja muistuttaa tummaa ystävääni. Se on muotoiltu karkeasta paperimassasta ja sen sisällä on valmis nukkeaihio. Siitä johtuu myös kaikkien muidenkin nukkieni pyöreä kasvojen muoto. taitavat kaikki olla sukua toisilleen!

Mikäli aloitan uusien nukkeprofiilien kanssa, niin luulen, että jätän tuon aihion pois sieltä sisältä ja koetan väsätä ilman  "kehikkoa" nuket. Paperimassa on lempimateriaalini. Olen paljon tehnyt siitä isojakin nukkeja ja eläimiä ja tykkään massan elävyydestä. Se kun kutistuu ja elää kuivuessaan ja jopa maalatessa siihen tulee muutoksia. Aikaisemmin sekoitin massan itse, mutta nyt ostin valmista taikinaa. Mielenkiinnolla odotan kuinka siitä muovaaminen onnistuu.

Hankin myös toisenlaista massaa ja teen siitäkin kokeeksi jonkin ukon. Katsotaan sitten, kummasta alan asukkaitani muotoilemaan. Jotenkin tuo paperimassa vain tahtoo kiinnostaa jo näin aluksikin enemmän.

Piippurassit tulevat nuken niveliksi ja tuo vaalea ohut sidekangas vartalon peitteeksi. Näin olen suunnitellut. Vielä kun löytäisin täytevanun jostain....

Tämä asukas on kotoisin jostain lämpimiltä mailta. Oli sellainen jo aikaisemmassa nukketalossani ja saanee jatkaa elämäänsä uudessakin talossa. Aikaisemmassa elämässään hän pelasti vanhan, laihan merikapteenin haiden mässäilyiltä. Merikapteeni oli myös paperimassaa ja kuivui oudosti. Toinen jalka jäi lyhyemmäksi ja siitä sitten tarinaan jäi jalkapuoli kapteeni ja tumma ystävänsä. Myöhemmin kapteenille kävi kehnosti. Koiramme söi puolet ja kapteenille tehtiin jopa hautajaiset ja arkku. Tämä oli sitä aikaa, kun tytär vielä osallistui leikkiin. Luulen, että mielelläni palauttaisin laihan, jalkapuoli kapteeninkin uuteen elämäänsä.